Pientä vuodatusta Tallinan reissulta

Olin muutoinkin menossa Etelä-Suomeen, joten samalla päätin poiketa ihan pikaisesti Tallinassa. Ei mulla muuta ajatusta reissun suhteen ollut kuin, että käyn tuhlaamassa lähinnä aikaa. Tiesin kyllä, että yhden tähden jaloviinaa saattaisin ostaa pari pulloa, jos selkeästi halvempaa kuin kotimaassa. Muutoin lähinnä kävelisin pitkin poikin Tallinaa ja ihailisin maisemia.
Menomatkalla pubin puolella istuin oluella, kun viereen istuin noin viisissäkymmenissä oleva mies bingolapun kanssa. Bingon aikana jokunen sana vaihdettiin ja mies hivenen luotaantyöntävää sorttia olemalla mukamas nokkela, näsäviisas ja puujalkavitsejä kertoileva "älykkö" ja "joka alan asiantuntija". Miehen viehättävyyttä ei lisännyt lainkaan se, että mies tissutteli omasta viinapullosta pitkin matkaa. Okei, joinhan minäkin laivan pubissa oluen ja jäägermaisterin, mutta en ole itse koskaan mennyt baariin juomaan omia juomia, joten en oikein ymmärrä kyseistä toimintaa (ei kanata selittää mulle ravintoloiden kalliilla hinnoilla). Juteltiin noin kaksi tuntia ennenkuin laiva oli satamassa, joten mies kysyi suoraan, että minkälaiset on minun suunnitelmat Tallinassa. Otin aikamoisen riskin mielestäni kertoessani, että suunnitelmia ei ollut muuta kuin käydä kävelemässä kaupungilla. Heti jatkokysymyksenä tuli, että saako hän liittyä seuraani. Hetken pohtimisen jälkeen suostuin, että mies saa liittyä seuraani, mutta samaan hengenvetoon lupasin itselleni, että menen edelleen vain sinne minne itse haluan, enkä mene sinne minne kyseinen mies haluaisi viedä minut.
Kun kerroin minne haluan mennä, niin mies kinusi, että mennään sinne taksilla. En suostunut, koska kyseiseen pieneen kauppakeskukseen ei ole kuin vajaan kolmen kilometrin kävelymatka, eikä säässäkään ollut moittimista, kun oli pilvinen ja sateeton päivä. Kyseisessä kauppakeskuksessa tajusin, että mies puhuu erittäin sujuvaa viroa, joten tarkkaavaisuuteni valpastui heti äärimmilleen. Pitkin kävelymatkaa mies hörppi omasta pullosta, otin minäkin hörppyjä omasta pullosta, mutta tiesin, että omassa pullossa on laimea juomasekoitus, eikä sellaisilla pienillä suuskostutshörpyillä humalaa saa.
Ei mies pöllömpää seuraa Tallinassa ollut, mutta ei myöskään saanut minua viihtymään. Paluumatkalla laivalla miehen omasta pullosta tissuttelu jatkui. Mentiin katsomaan ja kuuntelemaan karaokea. Istuttiin sohvalla vierekkäin, jätin tarkoituksella reilun välin miehen ja minun väliin. Ei kestänyt kuin hetken, niin mies alkoi hivuttautumaan lähemmäs, liian lähelle (en tykkää/siedä, jos itselleni vieras/tuntematon/ihminen josta en tykkää tulee liian lähelle). Aina kun oli mahdollisuus siirryin vähän kauemmaksi. Muutamaan otteeseen mies otti minua olkapäästä kiinni, niin välittömästi riuhtaisin käden irti. Neljännen kerran jälkeen köskin pitämään kädet erossa minusta. Yhtäkkiä tajusin, että ihan muutamassa minuutissa mies oli humaltunut reilusti; jutut alkoivat toistumaan, puhe sammalsi, laivan keinuminen vahvisti rajusti miehen humalaista kävelemistä. Mies alkoi vihjailemaan, että voisin lähteä hänen kotiin reissun jälkeen. Totesin, että viimeistään satamassa tämä tuttavuus päättyy, joten en lähde hänen mukaansa.
Kyseinen mies sen verran seurasi minun perässä, että hän hyppäsi samaan raitiovaunuun kuin minäkin; oli niin kohtelias että väkisin halusi nostaa minun mukamas raskaan laukun matalalattiaraitiovaunuun. Mies laittoi laukun ikkunan viereen ja itse istui käytävän puoleiselle penkille. Käskin miehen antamaan laukkuni, koska jään muutaman pysökin jälkeen pois. Siinä vaiheessa mies hämmästyi sitä, etten tulekaan hänen luokseen. Siinä vaiheessa totesin ääneen: 1. Asiasta ei olla keskusteltu missään vaiheessa. 2. Joka tapauksessa olisin kieltäytynyt. 3. Mulla on jo sovitut menot. 4. Sä olet liian humalassa. 5. Pitää uskoa ja ymmärtää, ei tarkoittaa kielteistä vastausta. 6. Mä meen ihan toiseen suuntaan.
Mies ihmetteli, että mistä minä suutun. Tokasin takisin, että päivä juttelemisen perusteella ei kannata olettaa mitään, kun ei olla edes esittäydytty ja jään seuraavalla pysäkillä pois. Sitten mies yritti silittää poskeani, kun käänsin pois, niin mies yritti oikoa minun takin kaulusta ja kosketella niskaani. Kun tiuskasin, että irti ja muut ratikassa olleet käänsivät katseet mieheen, niin hän lopetti. Samassa ratikka pysähtyi, joten pääsin pois ja mies jatkoi matkaansa.

Tykkään halailla, pussailla, kosketella ja harrastaa seksiä. Mutta en kenen kanssa tahansa. Toinen osapuoli on aina mulle tuttu, turvallinen, luotettava ja yleensä sellainen henkilö, jonka jo tunnen entuudestaan. Kun omasta mielestä en rohkaise toista osapuolta kosketteluun, lähentelyyn, niin mikä saa miehen sitä tekemään? Erityisesti vielä sen jälkeen, kun kieltää, sanoo, ettei kiinnosta? Vaikka keskusteleminen voi olla pieni signaali, että on kiinnostunut keskustelemaan, niin aiheuttaako se aina sen johtopäätöksen, että on valmis toisen ideoihin/suunnitelmiin ilman kysymistä tai keskustelua? Mikä saa olettamaan pelkän keskustelun perusteella (ilman kysymistä), toinen osapuoli haluaa lähteä samaan osoitteeseen?
Toivottavasti joku vastaisi siihen kysymykseen, mitkä ovat ne merkit, joiden perusteella mies tekee johtopäätöksen, että nainen on niin kiinnostunut, että on valmis lähtemään miehen kanssa samaan suuntaan/osoitteeseen? Etenkin, kun ollaan vain keskusteltu ja nainen on kieltänyt miestä koskemasta, kosketelemasta ja lähentelemästä.
Vaikka edelleenkin tykkään suunnattomasti halailla, kosketella ja pussailla, niin ne ihmiset, joita en tunne, joita en voi sietää ja muuten vaan ärsyttävät, niin pidän heidät mieluusti vähintään kosketusetäisyyden ulkopuolella.