Tinder

"Pitihän" sitä minunkin testata Tinderiä. Enkä nyt sitä menis kauheasti kehumaan. Onhan se kiva katella miesten profiilikuvia, mutta..... Suurin ongelma on se, jos vahingossa klikkaa ettei joku kiinnosta, niin kyseinen miestä ei enää löydä uudelleen. Alkuasetuksena oli niin naiset kuin miehetkin ja ikähaarukkakin oli melkoinen. Sen perusteella jos katselisin miehiä, niin nuorimmat olisi jopa 18-vuotiaita, vanhimmat minua 20 vuotta vanhempia. Eli kärjistetysti Tinder yritti tyrkyttää mulle lapsien ja isäni ikäisiä tyyppejä. Joten piti ensimmäiseksi asetukset täytyy säätää kohdilleen, kuten myös kuinka suurelta alueelta haluaa seuraa itselleen hakea.
Miesten kuvia plärätessäni törmäsin useampaan tuttuun. Muutaman naimisissa olevaankin ja perheelliseen mieheen. Ehkä "paras" oli, kun kuvasta en tunnistanut, mutta nimi oli sama kuin entisellä työnantajalla. Tinder paljasti, että mies oli ollut aktiivisena Tinderissä reilu puoli tuntia aikaisemmin. Oli ihan "pakko" klikata kiinnostamisen merkiksi. Hän oli jo aikaisemmin klikannut kiinnostuksen merkiksi minua. Seuraavana päivänä sai  Tinderissä viestin, että olisi kiva saada kuva josta minut tunnistaa ja hän kertoi ammattinsa. Siinä vaiheessa täräytin, että tiedän hänet melko hyvinkin, että tiedän hänellä olevan vaimo ja kuusi aikuista lasta ja siitä kuinka hän melko aktiivisesti käy erään uskonnollisen lahkon tilaisuuksissa. Seuraavana päivänä poikkesin uudelleen Tinderissä, niin miehen profiili oli kadonnut. Katoin sitten Facebookin puolelta, ettei sieltäkään löytynyt miehen profiilia enää, vaikka se oli ollut pari päivää aikaisemmin.
Ymmärrän sen, että jos on avoimessa parisuhteessa, niin käy välillä tuulettumassa muiden lakanoiden välissä, mutta..... Tuota en oikeasti ymmärrä, että haetaan aktiivisesti seksiseuraa,  vaikka puolisokin on aktiivista sorttia seksin saralla, eikä hyväksy vieraissa hyppelyä. Erityisesti tässä tapauksessa.  Ja yritetään onnella ja hyvällä tuurilla, jos kukaan tuttu ei vahingossakaan löydä profiilia, jolla etsitään aktiivisesti seksiseuraa.
Vaikkakin tein aika vittumaisen tempun entiselle työnantajalleni, niin ei minusta ole juorumaan hänen vaimolleen asiasta, vaikka teksikin mieli.

Kirkon kellot

Italiassa oli tapana soittaa kirkonkelloja aina kolmen tunnin välein kello 21, kello 24, kolmeta yöllä, kuudelta aamulla ja yhdeksältä aamulla. Tietoisena tästä tavasta ehdotti nuori rouva miehelleen heidän käydessä yöpuulle häämatkahotellissaan:
- Lupaan olla sinulle aina uskollinen, jos yöllä joka kerta kellojen soidessa heräät rakastelemaan kanssani.
Viikonlopun ensimmäisen yön jälkeen meni mies kalpeana kellonsoittajan luo ja totesi:
- Maksan sinulle 10 000 liiraa, jos voimme sopia, että soitat kelloa vain kahdeltatoista ja kuudelta mutta jätät kolmen soiton väliin.
Kellonsoittaja silmäili miestä ja vastasi:
- Ei minun kannata tuohon suostua. Vuorokausi sitten täällä kävi eräs nuori rouva joka maksoi minulle 20 000 siitä, että soittaisin tämän viikonlopun aikana kelloja aina kahden tunnin välein.

Treffi-ilmoitusten selityksiä

Treffi-ilmoituksessa:

"Elämääkin nähnyt" = juoppo/narkkari/istunut linnassa.
"Juoksuni juossut" = pannut jokaista paikkakunnan äijää ja alapää loistaa pimeässä. Sukupuolitautien erikoisklinikka lähettää joulukortin ja pistää uusimmat taudit Facebookin kautta privalla.
"Komeaksikin kehuttu" = äiti sanonut.
"Carpe diem" = tää pitää laittaa näihin.
"Tykkään matkustella = sain Thaimahaasessa tippurin v. -98 ja sen jälkeen lähinnä Ähtärissä käyny.
"Kurvikas/muodokas/uhkea" = taas alle 150 kg.
"Nallekarhu" = vaa'an mukaan saman painoinen.
"Tumma ja tulinen" = tapoin ukkoni.
"Lepyn nopeasti" = heti pahoinpitelyn tai sammumisen jälkeen.
"Otan silloin tällöin lasin viiniä" = 10 % maksasta toimii. Rape tuo pakettiautolla Virosta lastin parin viikon välein.
"Kokeillaan nyt tätäkin" (treffisivustoa) = kaikki keinot käytetty. Jos nyt ei tärppää niin nuolen kolmatta raidetta Kalasatamasta Ruoholahteen.

Lapsen hankintaa

Virtaset olivat jo vuosien ajan yrittäneet saada lasta, kuitenkaan onnistumatta, joten he päättivät käyttää siitos isää saadakseen perheensä alulle. Sinä päivänä kun siitos isän piti saapua, herra Virtanen suuteli vaimoaan ja sanoi: 
- Minä lähden nyt, sen miehen pitäisi olla täällä pian.
Puoli tuntia myöhemmin ovelta ovelle kiertelevä vauvavalokuvaaja soitti ovikelloa toiveenaan tehdä kaupat. 
- Hyvää huomenta rouva. Te ette tunne minua, mutta olen tullut... 
- Ei tarvitse kertoa, olenkin jo odottanut teitä, rouva Virtanen keskeytti. 
- Niinkö? valokuvaaja kysyi. No hyvä, sillä olen erikoistunut lapsiin.
- Sitähän me mieheni kanssa toivoimmekin. Olkaa hyvä ja tulkaa peremmälle. No niin, mistä aloitetaan? rouva Virtanen kysyi punastellen. 
- Jättäkää kaikki minun huolekseni. Valokuvaaja sanoi. Yleensä yritän pari kertaa kylpyammeessa, kerran sohvalla ja ehkä pari kertaa sängylläkin. Joskus olohuoneen lattialla on myös kivaa, siellä voi todella levittäytyä. 
- Kylpyammeessa, olohuoneen lattialla?! Ihmetteli rouva Virtanen. No ei ihmekään ettei Matilla ja minulla ole onnistunut. 
- Noh, rouva, ei kukaan meistä voi onnistua joka kerta. Mutta jos yritämme useista eri asennoista ja minä laukaisen kuudesta tai seitsemästä kulmasta, niin uskon että tulos miellyttää teitä. 
- Toivottavasti tämä hoituu nopeasti. Nielaisi rouva Virtanen. 
- Rouva hyvä, minun työskentely tottumuksellani miehen täytyy saada työskennellä rauhassa. Olisi hienoa päästä sisään ja ulos viidessä minuutissa, mutta olen varma että te pettyisitte siihen. 
- Niinpä tietenkin. Rouva Virtanen myönteli. Valokuvaaja avasi salkkunsa ja otti esille valokuvia vauvoista. 
- Tämä tehtiin linja-auton päällä Helsingin keskustassa. 
- Ei kai! Rouva Virtanen ihmetteli. 
- Ja nämä kaksoset onnistuivat hyvin ottaen huomioon että heidän äitinsä kanssa oli erittäin vaikea työskennellä. Valokuvaaja ojensi rouva Virtaselle kuvan. 
- Hän oli vaikea...? Rouva Virtanen kysyi varovasti. 
- Niin ikävä kyllä. Loppujen lopuksi jouduin viemään hänet Korkeasaareen saadakseni homman hoidettua kunnolla. Ihmisiä parveili ympärillämme nähdäkseen paremmin. 
- Siis muut ihmiset näkivät?! Rouva Virtanen kysyi silmät täynnä ällistystä. 
- Kyllä vain. Yli kolme tuntia siihen meni. Äiti valitti ja huusi koko ajan. Saatoin hädin tuskin keskittyä. Sitten alkoi jo hämärtää ja aloin räiskiä nopeammin. Lopulta kun oravat alkoivat nakerrella vehjettäni niin laukaisin loputkin. Rouva Virtanen nojasi eteenpäin.
- Tarkoitatko että ne todella alkoivat purra...öö....vehjettänne?" 
- Kyllä vain, rouva. No niin, jos te olette valmis niin otan vain kolmijalkani esille, jotta pääsemme hommiin. 
- Kolmijalan? Rouva Virtanen kysyi jo erittäin huolestuneena. 
- Niin, rouva. Laitan vehkeeni sen päälle. Se on niin liian painava pidellä kun alan toimimaan. Rouva? Rouva?....Hyvä Luoja, hän pyörtyi.

Ne lapset...

2,5 v poika istui potalla ja totesi tyytyväisenä, että hänellä on pippeli. Lisäsi vielä, että isälläkin on pippeli. Ja totesi myös, että äidillä ei ole. Vastasin vaan että, ei ole ei. Tähän hän vastasilohduttavasti, että ostetaan äidille uusi pippeli kaupasta!

Muutama päivä myöhemmin katsoimme ilotulitusta. Kun ilotulitus loppuihän olisi halunnut että se jatkuu, ja totesi, että rakettien paristotloppui, ostetaan uudet paristot kaupasta.

Loppuhuipennus tuli tietenkin lähikaupan kassajonossa, kun tämänuorimies kirkkaalla äänellä totesi: Ostetaan kaupasta äidille uusipippeli ja paristot myös.....