Maanantaina katsoin dokumentin Ylen Ykköseltä, jossa kerrottiin kehitysvammaisesta naisesta, joka myy seksiä päästääkseen elokuviin tai konsertteihin. Pieni sairaseläke ja asumistuki kattaa juuri ja juuri asumisen. En enempää kerro itse dokumentistä, joten katsokaa se Yle Areenasta....
Mutta enemmän minulla on mielipiteitämtuosta huoraamisesta. Se on vähän ristiriitainen asia. En kauhistele tai järkyty, jos joku myy seksiä, mutta kenekään ei pitäisi joutua myymään seksiä saadakseen toimeentuloa maksaakseen asumisen, perushygienian, vaatteet, sähkön, syömisen ja tarpeelliset lääkkeet. Mutta jos haluaa jotain ekstraa tai luksusta, kuten konsertit, meikit/kosmetiikan, muotivaatteet, kalliimpia harrastuksia, lomia yms.... Niin, jos sen huoraamisen tekee omasta tahdosta ja pystyy valikoimaan itse, että missä, milloin, kenen kanssa ja minkälaisesta summasta seksin myymisen tekee, niin minun puolesta siitä vaan. Itse olen sitä mieltä, että huoraaminen ja bordellit olisi sallittava Suomessa. Silloin saattaisi olla parempi mahdollisuus turvata seksin myyjän turvallisuus (bordeilleissa ainakin), olisi mahdollisuus esim. kartuttaa eläkettä. Mutta sen pitäisi olla täysi omasta vapaasta tahdosta riippuvainen työ, ei missään tapauksessa jonkun muun vaatimuksesta, painostuksesta, eikä huoraajan heikon taloudellisen tai terveyden kustannuksella (kuten vamma, vammaisuus) tapahtuva työ.
En perustele omaa myönteistä kantaani sillä, että huoria on aina ollut ja niitä, jotka maksavat seksistä. Ja niitä tulee aina olemaan, valitettavasti! Mutta se on valitettava, julma, kova elämän kiertokulku, että maailmasta löytyy hyväksikäytettyjä ja hyväksikäyttäjiä. Meistä moni myy työpanoksen työnantajalle, joka myy tuotteen tai palvelun eteenpäin; onhan sekin tietyllä tavalla huoraamista, vaikka ei olekaan seksin myymistä. Mutta sillämpalialla monet meistä maksaa asumisen, vaatteet, lomat, ruuan, sähkön yms.... Ja yleensä useimmat pystyy vaikuttamaan siihen, että mitä tekee, kuinka paljon ja minkälaisella palkalla (ammattiliittojen kautta ainakin). Ja on ihan pakko kysyä, että eikö mukamas Suomesta löydy yhtäsainuttakaan avioliittoa, joka olisi solmittu 'vain' taloudellisten syiden vuoksi. Tai kysyn toisin päin; onko sellaisia avioliityoja, joissa ei ole erottu vain sen vuoksi, kun toisella ei ole taloudellisesti varaa olla yksinhuoltaja tai maksaa ruokkoja. Seksiä ei edes tällaisussa "avioliitossa" ole, vaab0n se se harrastetasn yksin, rakastan, vakipanon tai huoran kanssa, mutta kulissi pidetään yllä hinnalka millä hyvänsä. Kaikella on hintansa.
Ja jos ei seksistä halua tsi kykene maksamaan, niin mm. baareista löytyy niitä, jotka antavat ilmaiseksi, mutta silloin syynätään tarkkaan mm. ulkonäkö, käytöstavat, humalatila ja markkinatilanne, omat haaveet ja toiveet seksikumppanista. Toisille käy flaksi toisille ei. Eikä kaikki edes halua edes etsiä ja hankkia seksikumppania näiltä "karjamarkkinoilta".
Vaimmainenkin on oikeutettu haaveilemaan taloudellisesta riippumattomuudesta, hyväksynnästä omana itsenään, hyvästä puolisosta/seksikumppanista/parisuhteesta, perheestä, lapsista, harrastuksusta, siis ihan niistä tavallisista asioista. Mutta heille se on hankalampaa; ainakin parisuhteen muodostaminen ja seksuaalisten halujen tyydyttäminen.....
Tiedän muutaman kilometrin säteellä parikin tapausta, jotka myyvät seksiä. Tavalla tai toisella. Yksikin on tällainen kuusikymppinen nainen, melko yksinkertainen (n. 10 vuotiaan tasolla), häntä käy lähialueen spurgut, työttömät reppanat ja syrjäytyneet hoonaamassa tupakkaa, muutamaa kolikkoa tai keppanatölkkiä vastaan. Toinen tapaus on myös kehitysvammainen (sieltä lievemmästä päästä, ei välttämättä huomaa, jos ei tiedä). Tätä toista tapausta käy panemassa yleensä sellaiset tapaukset, joilla on varaa viedä muotivaatteita mennessä tai lahjakortteja tai tarjota lounaita; eli yleensä töissäkäyvät ja toimeen tulevat ja jostain syystä päästävä panemaan, kun oma käsi tai vaimo ei riitä..... Näiden kahden kehitysvamnaisen osalla sosiaalitoimi tai kaupungin virkaholhooja ovat voimattomia, kun eivät ole heidän asiakkaita.
Ja on sitten muutamia naisia, jotka tarjoavat seksiä jonkinlaista korvausta vastaan.... Heidän asiakaskunnastaan ei mulla ole tietoa, mutta luulen että heillä on aika tarkat taksat ja rajat, mihin he suostuu ja kenen kanssa.
Vaikka en ala moralisoimaan seksin ostajua tai myyjiä, niin siitä huolimatta on kysyttävä, että minkälainen on se 'normaali' hän, joka pystyy käydä tyydyttämässä seksuaaliset tarpeensa kehitysvammaisen luona rahaa vastaa....????
Julmuudesta ja kylmyydestä huolimatta..... ainakin minun elämä jatkuu (puutteessa)....
