Olen muutaman miehen kanssa ollut sähköpostitse ajatusten vaihdossa. Kukaan heistä ei ole oikeaa nimeänsä kertonut, vaan jonkun nimimerkin tai miehen nimestä väännetyn "lempinimen". Osa heistä ei ole kertonut edes paikkakuntaa ja loput ovat sanoneet "olevansa jostain päin Suomea". Se on mulle riittänyt vallan hyvin, kun en ole aikonut heitä tavata tai vielä vähempi suunnitellut heidän kanssaan minkäänlaista sutinaan. Jokainen näistä miehistä on kirjoittanut jostain sellaisesta sähköpostiosoitteesta, jonka perusteella EI voisi sähköpostin lähettäjää tunnistaa kovinkin tarkasti ja yksilöllisesti. Joten mulla ei ole mitään käsitystä, kenen kanssa olen kirjoitellut, mutta teksteistä päätellen he ovat miehiä. Juttuja ollaan vaihdettu miehistä, naisista, parisuhteesta, seksistä, sinkkuudesta, perhe-elämästä ja jopa politiikasta ollaan keskusteltu.
Nyt sitten sain taas pitkästä aikaan palautetta ja kaiken lisäksi naiselta. Nainen oli uskaltanut lähettää sähköpostia ihan firman sähköpostista (=etunimi.suunimi@firmannimi.fi). Nainen meuhkasi siitä, että hänen miehensä on pettänyt häntä minun kanssa ja tuli ne perinteiset naista halveeraavat sanat. Uteliaisuuttani kävin googlaamassa kyseisen yrityksen; löytyy Keski-Suomesta. Olihan se tietysti omalla tavallaan viehättävää, että nainen paljasti oman nimensä; oli hän laittanut saman nimen viestin loppuun, mikä oli sähköpostiosoitteessakin. Tekisi mieli sanoa, että on täysin ajattelematon nainen. Rumemmastakin voisin sanoa kyseisestä naisesta. Mutta jokainen taaplaa tavallansa. Mutta oikeesti! Paljastipahan aika paljon aikapaljon itsestään ja miehestään. Tekstistä pystyi aika hyvin päättelemän kenestä miehestä oli kyse.
Jokainen itse märittelee sen, että mikä on pettämistä, mutta minun mielestä sähköpostiviestittely ei nyt pettämistä ole. Käsitteli ne viestit mitä tahansa. Jokuhan voi pitää luottamuksen puuttena sitä, ettei kaikista asioista kumppanin kanssa keskustele, mutta joskus taustalla on sitä, ettei toisen kanssa voi/pysty keskustelemaan kaikista asioista. Mmautta koska kirjoittelusta/kirjeenvaihdosta on tullut pettämistä? Vai ollaanko nykyään niin omistushaluisia, ettei kenenkään muun kanssa ajatusten vaihto ole sallittua? Vai onko itsetunto niin alhainen, että kaikkea täytyy epäillä? Vai onko itse pettänyt ja epäilee toisen pettävän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos!