Tuossa jokunen aika sitten olin käymässä työvoimatoimistossa. Ja kun siellä jonkun tovin joutui jonottamaan, niin tuollanen minua 10-15 vuotta nuorempi pojankossi heittäytyi juttusille. Ei siinä mitään, mutta kaveri oli hieman epäsiistin oloinen; olisi joutanut suihkuun, parturiin ja laittamaan vähän puhtaampaa vaatetta päälle. Eikä hänen avautumistaan sairauksistaan ja 20 vuotta vanhemmasta ex-naisystävästä antanut kovin kaksista kuvaa 'nuoresta miehestä'.
Pari päivää myöhemmin kyseinen kaveri tuli minua vastaan kauppakeskuksessa. Hän esitteli minut siskolleen uutena tyttöystävänä ja seurustelukumppanina.
Sen jälkeen avauduin molemmimpien kuullen hieman asiasta. Kun on VAIN kerran aikaisemmin keskustellut reilun puolituntia ja nyt näin kaverin elämäni toista kertaa, niin sitä ei sanota ja kutsuta seurusteluksi. Naispuolista ystävää kylläkin voi sanoa joissakin tilanteissa tyttöystäväksi, mutta tämä kaveri painotti puheessaan, että me surustellaan ja ollaan onnellisia kun tavattiin.
Pari päivää myöhemmin kyseinen kaveri tuli minua vastaan kauppakeskuksessa. Hän esitteli minut siskolleen uutena tyttöystävänä ja seurustelukumppanina.
Sen jälkeen avauduin molemmimpien kuullen hieman asiasta. Kun on VAIN kerran aikaisemmin keskustellut reilun puolituntia ja nyt näin kaverin elämäni toista kertaa, niin sitä ei sanota ja kutsuta seurusteluksi. Naispuolista ystävää kylläkin voi sanoa joissakin tilanteissa tyttöystäväksi, mutta tämä kaveri painotti puheessaan, että me surustellaan ja ollaan onnellisia kun tavattiin.
Minun oman käsityksen mukaan meistä kumpikaan ei ole edes toiselle ystävä eikä kaveri. Naamatutuksi kylläkin voi sanoa, hyvssä lykyssä. Siihen ystävyyteen, kaveruuteen tarvitaan vähän enemmän toisen tuntemista ja paljon luottamusta.
Se reilun puolen tunnin keskustelu ei herättänyt ainakaan minun luottamusta tätä kaveria kohtaan, eikä oikein jäänyt sellaista kuvaa, että haluaisin kovinkaan syvällisesti edes tutustua. Ensialkuun vaikutti, että 'hyvässä' lykyssä saatan kaupungilla tavatessa tervehtiä ja jos aikaa on muutaman sanan vaihtaa. Mutta tuon seurustelutotemuksen jälkeen tuli kyllä olo, etten nyt välttämättä olla senkään vertaa tekemisissä.
Tähän ikään mennessä olen useamman kerran seurustellut, ja joka kerta kumpikin osapuoli on tiennyt seurustelevansa. Mulle ei ainakaan ole kertaakaan käynyt niin, että seurustelu olisi alkanut heti ensimmäisen tapaamisen jälkeen. Kyllä useamman kerran ollaan tavattu, treffeillä käyty muutamia kertoja, tapailtu ennenkuin varsinainen seurustelu on alkanut. Ja jossain vaiheessa keskustellaan/on keskusteltu mm. pettämisestä, suhteen 'pelisäännöstä', toiveista, haaveista yms.
Mieleni teki kysyä tältä tapaamaltani kaverilta, että onko hän ihan normaali kuvitellessaan, että yhden tapaamisen jälkeen alkaa seurustelusuhde, vaikka ei edes nimeä tiedä. Tai minä en ainakaan hänen nimeä tiedä, eikä edes kiinnostakaan tietää...
Mutta jäinpähän taas ihmettelemään, että näköjään sitä löytyy maanpäältä vaikka minkälaista tallaajaa ajatuksineen.
Mutta jäinpähän taas ihmettelemään, että näköjään sitä löytyy maanpäältä vaikka minkälaista tallaajaa ajatuksineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos!